“Tsamina mina
Zangalewa
Cuz this is Africa” – Waka Waka, Shakira

Vietin syys-lokakuun vaihteessa viikon Mosambikissa, Afrikassa. UNICEF kutsui eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöjen edustajat tutustumaan maan poliittiseen päätöksentekoon, kehitysapuun ja heidän ohjelmiinsa erityisesti Nampulan alueella. Tänä vuonna juhlistetaan Suomen ja Mosambikin diplomaattisuhteiden 50-vuotista taivalta, joka tuo toki matkalle vielä lisää merkityksellisyyttä.

Ensimmäiset kaksi päivää vietettiin pääkaupunki Maputossa, jossa tutustuttiin Mosambikin poliittiseen tilanteeseen ja päätöksentekoon. Tavattiin esimerkiksi nuoriso- ja urheiluministeri, mosambikilaisia nuorisopoliitikkoja, sekä pohjoismaisia yhteistyökumppaneita. Maputossa meidät otti vastaan Suomen Suurlähettiläs Satu Lassila ja Satu oli mukanamme nämä kaksi päivää. Hän järjesti meitä varten vastaanoton residenssissään, jonne saapui kymmeniä yhteistyökumppaneita ja näimme perinteisen Afrikkalaisen tanssiesityksen. Satulle aivan valtavan suuret kiitokset vieraanvaraisuudesta.

Poliittinen tilanne Mosambikissa on todella tulenarka ja viime syksyn vaalien jälkeen maassa oli valtavat mielenosoitukset, joissa tuhoutui myös paljon infraa ja rakennuksia. Frelimo-puolue on ollut vallassa maan itsenäistymisestä asti eli 50 vuotta ja ihmiset janoavat muutosta. Muut eduskuntapuolueet ovat Podemos, Renamo ja MDM, mutta Frelimolla on yksinkertainen määräenemmistö. Mosambik on demokratia, jossa kansanedustajat valitaan vaaleilla, mutta vaalien vilpillisyydestä on monia todisteita. Haasteita maassa aiheuttaa maassa mm. väestön nopea kasvu, laaja työttömyys, lapsiavioliitot sekä ilmaston muutoksen lisäännyttävät luonnonkatastrofit, esim. syklonit, joita viimeisen vuoden aikana on ollut kolme.

Maputon jälkeen siirryimme Nampulaan. Nampulassa vierailimme Ilha de Mozambique -saarella, kolmella eri koululla, alueen kuvernöörin luona, sekä sykloneita paenneiden ihmisten leirissä. Leirissä, jossa vierailimme UNICEF tarjoaa mm. terveydenhoitoa, vesikaivon ja ruokavalistusta. Alueella asuu 300 perhekuntaa ja keskimääräinen koko on 5 henkeä eli yhteensä alueella on noin 1500 ihmistä, joista suurin osa on lapsia.

Erityisen koskettavia opettajalle olivat kouluvierailut. Tuhansia oppilaita (isoimmassa koulussa 5200) ja luokkahuoneissa n. 80-120 oppilasta kerralla. Ei ihme, että suurin osa ei opi lukemaan edes kymmenen vuoden ikään mennessä. Ei käy paikallisia opettajia kateeksi. Kouluissa tutustuimme tärkeisiin, myös Suomen rahoittamiin, projekteihin. Projekteissa opetetaan seksuaaliterveyttä, erityisesti nuorille pojille ja tarjotaan kouluruokaa kaikkein köyhimpien alueiden lapsille. Kouluruoka saattaa olla näiden lasten päivän ainut ateria ja on huomattu, että kouluruoan tarjoaminen vähentää myös koulupudokkaiden määrää. Koulupudokkaita on paljon ja tytöt kouluttautuvat yleensä vain muutaman vuoden. Lapset olivat selkeästi vierailustamme valtavan uteliaita ja ottivat meidät hieman varautuneesti, mutta hymyillen vastaan. Kun yksi uskaltautui tarjoamaan käden, johon tartuin, oli yhtäkkiä kädessäni kiinni satoja lapsia.

Kaiken kaikkiaan Mosambikissa on valtava potentiaali, mutta heikot instituutiot, korruptio ja valtavat haasteet tulevaisuudessa tekevät tästä maan, jonka tulevaisuutta tulen tiiviisti seuraamaan. Ihmiset etenkin Nampulan alueella kulkivat paljain jaloin ja resuisissa vaatteissa, mutta lapset leikkivät iloisesti ja tiiviin yhteisön tunnelma oli helposti aistittavissa. Toivon näille ihmisille kaikkea hyvää tulevaan.

Tämä Mosambikin reissu oli ainutlaatuinen kokemus ja olen valtavan kiitos Suomen suurlähetystölle, UNICEF Mosambikille, IMD:lle, reissuseuralle Jyri, Jere, Dan, Iina, Pinja ja Miro, sekä ennen kaikkea Suomen UNICEFille ja heidän tiimille Annina, Milla ja Noora matkan järjestämisestä. Muito obrigada!!

Tässä vielä hieman lukuja ja tietoja reissusta ja Mosambikista,

Unicefin toimintaan voit tutustua tarkemmin heidän verkkosivuillaan

Artikkelin kuvat: UNICEF & reissukaverit